sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kuulumisia

Ehei, rakkaat lukijat, en ole suinkaan unohtanut teitä, vaikka viimeisimmästä postauksesta on jo yli kuukausi!!! Asia on nimittäin niin, että elämässä on tapahtunut niin paljon asioita yhdessä rysäyksessä, että bloggailuun ei ole yksinkertaisesti riittänyt aikaa.

Kauniita kuvia kodistamme on nyt aika vaikea saada, sillä tällä hetkellä meillä näyttää tältä:






Viihtyisää, vai mitä!

En ole sairastunut himohamstraukseen, vaan saimme asuntomme myydyksi, ja vanhasta kodista on lähdettävä aika nopealla aikataululla. Pienen lisämausteen asiaan antoi vielä se, että sopivaa vuokra-asuntoa ei meinannut löytyä millään.

Toinen uutinen on, että meillä kotona on nyt valta vaihtunut! Mieheni on kesälomansa ajan kotona lasten kanssa ja minä olen palannut takaisin töihin. Töitä on ihan kamalasti, paljon uutta asiaa ja perehtymistä. Työpäivän jälkeen olo on ollut kuin väännetyllä rätillä, mutta nyt alkaa jo vähän helpottamaan. Kaikki vähäinen vapaa-aika menee nyt lapsien kanssa touhutessa, pakatessa sekä asuntoesittelyjä kierrellessä. Siinä sivussa yritämme nauttia kesästä, koska kalenterin mukaan se on jo alkanut. :)

Täytyy vain todeta, että raskasta puuhaa tämä muuttaminen! Toisaalta on niin ihanan puhdistavaa käydä koko omaisuus läpi ja hankkiutua eroon kaikesta turhasta. Kirppikselle on mennyt melkoinen määrä tavaraa ja loput kaatopaikalle. Kumpa vain pian löytyisi se oikea, The Koti.




Kesäterveisin Kultakutri karjuineen :)

maanantai 14. toukokuuta 2012

Vinkkejä Pariisiin!


 Oletteko koskaan käyneet Pariisissa? 
Ylihuomenna minä voin sanoa, että "OLEN!". 
Keskiviikkona aamulla nimittäin hyppään koneeseen ja lähden kokemaan Pariisin kevään. :)



Kuva lainattu:  http://indiedays.com


Teemme kuuden päivän matkan, josta viimeinen menee aika lailla matkusteluun. Aikaa on siis melko vähän, joten toivoisinkin teiltä maailmanmatkaajilta vinkkejä, missä kannattaa käydä ja mistä löytyy parhaat (edulliset) ostospaikat. Tarkoitus ois käydä ainakin Eiffel-tornissa, ja Notre Damessa. Lisäksi haluaisin käydä jossain kirpputorilla, mutta osaatteko sanoa, mikä niistä ois paras? Se maailman suurinko? Kaikki neuvot ovat tarpeen!


Au revoir!

Äitienpäiväjuhlaa ja uhmaa

Tänäkin vuonna mummut saivat äitienpäivälahjaksi jotain itseväkerrettyä. Idea pehmosydämestä lasten kuvalla koristeltuna syntyi kahden blogin ideoita yhdistelemällä. Kiitos teille Kaikkea kaunista ja Kotvasia. :)
Tarkoitus oli siis nappasta kuvanen pikkuviikareitteni iloisista naamoista

mutta...

Tapahtui lauantaina:

Minä 2v 10kk pojalleni: "Tuutko tänne niin otetaan valokuva mummujen lahjaan!"
 J: "En"

Minä: "Tuu tänne, niin päästään sitten ompelemaan" Pienempi poika (10kk) odotteli jo kuvausasemissa...
 J: "EN!

Minä: "No tuu nyt niin saadaan mummujen lahja tehtyä!"
 J: "EN! Ei hemmonen kiinnotta minua!"

Jaaha, huono hetki selvästikin. No mutta kun pitäis saada se pirun kuva, että ehtisin ommellakin...

Minä vähän jo tomerammin: "Nyt tähän näin, niin äiti ottaa kuvan."
 J: "EIEIEI"

Minä suostutellen: "Äkkiä otetaan, niin päästään sitten juhlimaan..." Hetken hiljaisuus, uhmis punnitsee selvästi tätä houkuttelevaa tarjousta. Jännitys tiivistyy, minä pidätän hengitystä...
 J:"EI!!!"

Ok, ei onnistunut. Yritetään myöhemmin uudestaan. 

~ * ~

Myöhemmin:

Pojat on saatu samalle neliömetrille, jes!

Minä: "Hei katsokaa tänne, huhuu!" 
Yritän saada pojat nauramaan hauskoilla ilmeillä, pienempi nauraa hekottaa koko pieni pyöreä naama hymyssä. Isompi katselee ihan muualle, pyörii ja hyörii.

Minä: "Täällä näin, kukkuu!" 
Näytän vajukilta, tunnen itseni idiootiksi, näillä tempuilla pääsisin jo töihin sirkukseen. Sitten J raivostuu, kun pikkuveli iloissaan huitoo ja tönii.

J: "En halua olla kuvassa, ei saa potkia, en tykkääääääääääää!!! 
Pam! Pikkuveli otti taas osumaa. No niin, hyyty sekin hymy, nyt itketään.

Minä (hyvin aikuismaisesti): "No ei sitten! Nyt ei kyllä sitten juhlitakaan!"


Että näin siinä sitten kävi. Yritin vielä kaivella kuva-arkistoja, mutta kun tämä veljesrakkaus on meillä aika vähissä, niin yhteiskuvia pojista ei yksinkertaisesti ole. Tai sit ne on semmosia, että jommankumman kasvoja ei näy tai pojat liian kaukana toisistaan...jne.

Lopulta salakavalasti sain huijattua poikien pikku varpaista kuvan. "Katsotaampa kummallakohan on isompi jalka???" Ei tullu hyvä kuva, mutta pakko kelvata.

Siirtokuvapaperilla kuvan sirtäminen kankaalle oli helppoa ja hauskaa. Paperia löysin Biltemasta. 

Tällaisen lahjan mummut loppujen lopuksi saivat:





Ja tottakai me sitten juhlittiin! :)